Second Lifen aloituskynnys on aika korkea. Siis avattaren luomisen jälkeen tarvitaan aikamoinen motivaatio, että jaksaa opetella kävelyn lisäksi jotain muutakin. Tähän auttaa tosi paljon se, että on apuna joku hieman pidemmällä opettelussa oleva, joka auttaa alkuhankaluuksissa ja motivoi jatkamaan.
Itseäni auttoi valinnaiskurssi Sosiaalinen media ammatillisessa opetuksessa, joka sisälsi monenlaisia netin kautta tapahtuvia opetustuokioita erilaisten ohjelmien käyttämisestä. Niihin kuului myöskin kolme Second Lifen opettelukertaa. Sieltä sain opastusta SL:n perustoimintoihin ja opetuskäyttöön ja niitä oppeja olen jakanut sitten Ihmenelosillekin ja nyt jo muutamalle muullekin.
Perusmotivaatio uusien menetelmien opetteluun ja tietokoneen moninaiseen käyttöön on oltava itsellä tai se on jotenkin saatava aikaiseksi toisten auttamana (esim. Ihmenelosten SL-esittelytilaisuudet!) ennen kuin näihin hieman vaativimpiin opetusvälineisiin pääsee sisälle. Second lifen käytön aloittaminen on helpompaa, jos on entuudestaan käyttänyt monenlaisia nettityökaluja ja varmaan myöskin kokemus tietokonepelien pelaamisessa auttaa asiaa.
Kysymykseen, onko SL vain kiva lelu vai onko siitä oikeasti hyötyä opetuksessa ja saadaanko SL:n kautta aikaiseksi merkityksellistä ja innostavaa oppimista, seuraavassa muutamia kommentteja.
SL:ia voi käyttää monella tavalla. Suurin osa käyttää sitä viihdetarkoituksessa, mutta opetuskäyttö on laajentunut vuosi vuodelta.
SL:n heikkous on se, että se vaatii tietokoneelta ja nettiyhteydeltä aika paljon, joten sen käyttöön ottaminen ei ole aina mahdollista – oppilaitoksissa ei välttämättä ole tarvittavia laitteita eikä voida vaatia, että opiskelijat itse hankkisivat jotakin kurssia varten nopeammat yhteydet. Tilanne paranee kyllä koko ajan, kun laitteet ja yhteydet paranevat ja halpenevat.
SL:n ottaminen opetusvälineeksi vaatii uutta ajattelua niin oppilailta kuin opettajiltakin, tosin niin vaativat muutkin verkko-opetusvälineet. Niihin ei kannata viedä vanhoja opettamistapoja (opettaja asiantuntijana, joka kaataa tietoa oppilaille), vaan uuden menetelmän kaikki mahdollisuudet yhteistoiminnallisuuden lisäämiseksi tulisi ottaa käyttöön ja ideoida jotakin aivan uutta. SL mahdollistaa esim. pelillisyyden ja ehkä jopa viihteellisyyden tuomisen opetukseen. Myöskin monenlaiset simulaatiot ovat mahdollisia. Perusluennointi PowerPoint-kalvoja esittäen SL:ssa ei varmaankaan ole järkevin tapa ottaa SL:ia opetuskäyttöön. ;)
Second Life voi aikaansaada oppimisesta merkityksellistä ja innostavaa juuri noiden em. sovellusten ja ominaisuuksien kautta.
Niin, meitä oppijoita on monenlaisia - toiset oppivat "kokeile ja onnistu/epäonnistu" metodilla ja toiset tarvitsevat sopivan määrän kannustusta, ohjeita sekä opetusta. Tietoteknisissä sovelluksissa usein "early adapters" ovat olleet näitä kokeilijoita ja sama tuntuma minulla on myös pelimaailmasta. Itse uskon, että oppimiseen tarvitaan peruslääkkeenä oikea motivaatio, mikä taas syntyy siitä, että oppijalla on jokin merkitys oppia tahi tavoite. Jos vielä oppijalla on mahdollisuus vaikuttaa oppimiseen, kuten Second Lifessa, kasvaa motivoituminen entisestään. Saman luulisi pätevän myös opettajaan verkkotyökaluilla - uuden oppimisen tulisi houkuttaa ja koukuttaa. Jos tahtoa uuden oppimiseen ei ole, niin vaarana on kulkea samoja vanhoja polkuja päivästä toiseen. Tällöin opettaminen pitkällä juoksulla kärsii ja "perinteinen luokkahuoneopetus" vain jatkuu. Jokaisen opettajan on helppoa arkielämän kiireessä kopioida vanha tuttu opetussuunnitelma, vanhat tutut harjoitukset ja metodit ja mennä "kuten aina ennenkin". Second Life sekä muut verkkometodit tarjoavat mielestäni ainakin sen hyvän, että siinä voidaan tuoda uutta näkökulmaa asiaan uusilla keinoilla. Koska fysiikan lait tai ajat eivät päde samalla tavalla kuin reaalimaailmassa, meillä on sekä opiskelijoina että opettajina mahdollisuus katsoa asioita toisesta perspektiivistä ja näin myös vaikkapa reflektoida asioita toisin, kuin tekisit sitä perinteisessä luokkahuoneympäristössä. Tuskin viesti muuttuu, mutta se voi olla monipuolisempaa.
VastaaPoistaMielestäni perusluennointi ja vuorovaikutus esim. kahvilassa istumalla toimivat hyvin myös Second Lifessa - tätä voi monipuolistaa hyvillä linkeillä ja esimerkeillä, jotka luokkahuonemaailmassa eivät ole mahdollisia. Vastaavasti roolihahmona esiintyminen voi auttaa ujoimpi toimimaan aivan erilaisella intensiteetillä ja rohkeudella kuin luokkahuoneessa. Tällä tavoin opiskelijat ovat mielestäni jopa hieman tasapuolisempia...ellei sitten opettaja pidä toisen avattaren ulkonäöstä enemmän kuin toisen :)
Second Lifen hyvänä puolena on sen monipuolisuus. Siellä voi toteuttaa monipuolista opetusta eli ottaa käyttöön monia erilaisia opetusmenetelmiä luennoista, simulaatioihin ja monenlaiseen yhteisölliseen tekemiseen. Vuorovaikutusta voi myöskin luoda monella tapaa. Ujommatkin osallistujat uskaltavat ehkä paremmin avattarensa kautta tuoda omia mielipiteitään esille.
VastaaPoistaSecond Life ja monet muut niistä välineistä, mitä olemme opetelleet käyttämään tämän opettajankoulutuksen aikana, ovat varmasti tulevaisuuden oppilaitoksissa arkipäivää.
Itse kirjauduin Second Lifeen ja loin Avattaren pitäessäni käsityötuntia 12-vuotiaille oppilailleni. Tumpun neulominen sujui heiltä rutiinilla, joten käytin aikani SL ympäristöön. Olin aivan hukassa tuon Avattaren luomisen kanssa, mutta sain kiinnostunutta apua näiltä oppilailta. Heille oli aivan itsestään selvää liikkuminen SL ympäristössä ja minua neuvottiin asiantuntevasti. He esittivät paljon kysymyksiä, joihin en osannut vielä vastata silloin. Oppilaat pelaavat kotioloissa pelejä, joissa ympäristö on samanlainen kuin SLssa.
VastaaPoistaOpettamisen välineenä SL vaatii osaamista opettajalta ja oppilailta noiden teknisten asioiden lisäksi. Sukupolvien välinen kuilu korostuu SLn ollessa kyseessä. Oma ikäpolveni on aivan hukassa, omat opiskelevat nuoreni naureskelevat hyväntahtoisesti SL kokeiluilleni. Heitä asia ei suuremmin kiinnosta, vaikka ovatkin TVTn suurkuluttajia.
Mutta nämä 12-vuotiaat. Itselleni tuli sellainen tunne, että jos tarjoaisin heille jotain oppimateriaalia SLn avulla, olisi kiinnostus ja oppiminen taattua. SL voi olla tulevaisuuden opetusympäristö ja -muoto.
Kiitos tuosta oppituokiostanne SLssa. Opin paljon tuon parituntisen aikana, lähinnä Avattaren liikkumisesta, erilaisista näkymistä ja tykötarpeista. Oli kiva huristaa skopalla! Rehellisesti täytyy kuitenkin tunnustaa, että kynnys siihen, että itse alkaisin käyttää Second Lifea on vielä hyvin, hyvin korkea.
Uusia sosiaalisen median työkaluja syntyy koko ajan. Osa niistä elää pitempään osa lyhyempään mutta kaikki vievät kokonaisuutta eteen päin. on hienoa, että löytyy rohkeutta kokeilla niitä ja ottaa käyttöön. Amerikkalaiseen malliin "pitkä päätyyn ja perään". Kunhan uskaltaa lähteä liikkeelle niin sieltä ne konkreettiset keinot opetukseenkin löytyvät.
VastaaPoistaJoku on sanonut someenkin liittyen, että "pensseli ei tee taiteilijaa eikä kynä kirjailijaa". Sama pätee varmaan SL:kin. Työkalu sinänsä ei kehitä opetusta vaan opettaja itse työkalun avulla. Ne keinot ei löydy hetkessä vaan voi kestää pitkänkin aikaa.
Tulevaisuus kuitenkin menee tähän suuntaan joten hieman varttuneempanakin kannattaa olla mukana. Varmaan saa itsellekin jos ei muuta niin hyviä ajatuksia ja ideoita.